Reissuun lähtöön oli alle viikko aikaa. Kota oli katsastettu ja se piti vain ajaa kotona ulos huoltoautosta, jotta siihen saataisiin kisan varusteet paikalleen. Eipäs Kota käynnistynytkään. Alkoi meikäläisellä nousemaan verenpaine. Huomasin startin hammasrattaan olevan entinen. Pikaselvittely ja Mönkijävarikosta sain startin. Hermusen perhe oli sopivasti pääkaupunkiseudulla Arposten perheen kanssa. Nämä sankarit poikkesivat kotimatkalla tuomaan startin joten en joutunut lähtemään sitä hakemaan. Uusi startti paikalleen ja kokeilemaan. Ei eipäs käynnistynyt. Tiukkaa selvittelyä ja vääntöä ehtoon aikana. Ongelmaa ei saatu ratkaistua ja nostettiin kädet pystyyn siinä vaiheessa. Aamulla soittoa Bike World Vantaalle ja kuulemma ehtisivät katsomaan laitetta. Kone kyytiin ja Vantaalle. Eipäs se sielläkään ongelma heti selvinnyt. Käytännössä kaikki mahdollinen käytiin läpi, mutta Kota ei käynnistynyt. Pendiksin pusla oli kulunut soikeaksi. Seuraavana aamuna saatiin koneistamosta korjattu pusla. Johan alkoi startti sekä pendix pelittämään. Jotakin muuta oli viellä tullut sillä laite ei käynnistynyt. Koko päivä vikaa etsittiin ja lopulta illalla 19.00 kone lähti käyntiin.
Pikaisesti Tortinmäkeen jossa huoltoauton pakkaaminen ja Kodan kokomisen aloitus.
Tässä vaiheessa oli huoltoauton lähtöä siirretty jo pariin otteeseen.
Aamu saapui ja tuli tieto huollon matkaan pääsystä. Ahh helpottava tieto. Hanna ja Kartsa olivat matkalla Tukholmaan mistä ajourakkansa alkaisi.
Oli Kartsan kanssa sovittu jotta auttaisin ja ohjeistaisin parhaani mukaan nuortapariamme matkalla.
Kuten Kartsa tituleerasi Näpä toimii silminämme koto Suomessa.
Useita kertoja pidettiin yhteyttä ja tehtiin reitti suunnitelmaa. Oli tavallaan mukavaa, kun pysyi kokoajan kärryillä miten huollon matka etenee. Blogia huolto päivitti aktiivisesti. Sieltäkin sai mukavasti seurattua matkan kulkua.
Yllättävän nopeasti saapui tiistai ilta. Ensi yönä olisi siis lähtö kohti Helsinkiä. Ensimmäisen lapsenvahtivuoron oli saanut Olli ja Anne. He tuli meille illalla, joten Katja ehti viellä antaa viimeisimmät ohjeet miten toimia.
Kellon soidessa aamuyöllä reippaina ylös ja eikun matkaan. Mikko tuli hakemaan meitä tanssilavan pihalta. Hypättiin kyytiin ja matka alkoi... Eiku hups minähän unohdin silmälasit eteiseen, kun otin ne hetkeksi pois päästä ennen lähtöä. U-käännös ja lasit hakemaan.
No niin nyt se alkoi. Kaikkea rupateltiin matkalla ja todettiin Tuareg Rallye reissun oikeasti alkaneen.
Lentokentällä oltiin hyvissä ajoin. Joten ehti nauttimaan rauhassa klassiset matkajuomat. No taisi siinä ehtiä viellä toisetkin. Kello alkoi näyttämään koneeseen nousun aikaa. Ensimmäinen lento oli Helsinki-Oslo. Koneen laskeuduttua kävimme haukkaamassa aamiaista. ja odottelimme jatkolentoamme Oslo-Marrakesh. Tällä välin oli alkanut lumisade, joka hiukan viivästytti lentoa.
Lennon loppupuolella oli ikkunasta todella hyvät näkymät ja maisemia katsellessa kuluikin lennon loppu minuutit. Astuessani koneesta ulos tunsin lämpöisen ilman ja auringon. Hei nyt ollaan sitten Marokossa. Ensimmäisenä tuli täyttää maahansaapumisilmoitus.
Henkilökunta oli palvelualtista ja mukavaa. Veimme tavarat huoneisiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Jo pikku kävelyn jälkeen huomasi eron esim. Kreikkaan, Turkkiin tai vaikka Espaniaan ei ollut ruokapaikkoja joka kadun kulmassa. Käpyttelimme pienen matkaa ja tulimme ns. kaupungin uudenpuolen reunalle. Siellä huomasi katukiuvassa selkeän muutoksen. Oli erittäin paljon siistimpää ja selkeästi alueella asui varakkaampaa väkeä ja se oli keskittynyt enemmän turismiin.Vastaan tuli ravintola. Nälkä kurni ja ei kyllä kauaa mietitty vaan suuntasimme sisään. Söimme ja katselimme ympärillemme hetken. Ruuan jälkeen alkoi väsy painamaan, joten suuntasimme kaupan kautta hotellille. Kello taisi olla vajaa yhdeksän kun uni tuli.
Mitenkäs se matka siitä jatkui selviää seuraavassa kirjoituksesa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti