Matka Näpän silmin. Osa 1.

Reissua oltiin suunniteltu ja valmisteltu rapsakka vuosi. Kalustoa oli rakennettu ja monen monta pikkuista ja isompaa juttua selvitetty ja valmisteltu. Tiimin kannatus tuotteita myyty reissukassan kartuttamiseksi. Oltu erinlaisissa tapahtumissa esillä, jotta yhteistyökumppanit ja me saisimme näkyvyyttä. Järjestetty tapahtumiakin sen kassan kartuttamiseksi.

Reissuun lähtöön oli alle viikko aikaa. Kota oli katsastettu ja se piti vain ajaa kotona ulos huoltoautosta, jotta siihen saataisiin kisan varusteet paikalleen. Eipäs Kota käynnistynytkään. Alkoi meikäläisellä nousemaan verenpaine. Huomasin startin hammasrattaan olevan entinen. Pikaselvittely ja Mönkijävarikosta sain startin. Hermusen perhe oli sopivasti pääkaupunkiseudulla Arposten perheen kanssa. Nämä sankarit poikkesivat kotimatkalla tuomaan startin joten en joutunut lähtemään sitä hakemaan. Uusi startti paikalleen ja kokeilemaan. Ei eipäs käynnistynyt. Tiukkaa selvittelyä ja vääntöä ehtoon aikana. Ongelmaa ei saatu ratkaistua ja nostettiin kädet pystyyn siinä vaiheessa. Aamulla soittoa Bike World Vantaalle ja kuulemma ehtisivät katsomaan laitetta. Kone kyytiin ja Vantaalle. Eipäs se sielläkään ongelma heti selvinnyt. Käytännössä kaikki mahdollinen käytiin läpi, mutta Kota ei käynnistynyt. Pendiksin pusla oli kulunut soikeaksi. Seuraavana aamuna saatiin koneistamosta korjattu pusla. Johan alkoi startti sekä pendix pelittämään. Jotakin muuta oli viellä tullut sillä laite ei käynnistynyt. Koko päivä vikaa etsittiin ja lopulta illalla 19.00 kone lähti käyntiin.
Pikaisesti Tortinmäkeen jossa huoltoauton pakkaaminen ja Kodan kokomisen aloitus.
Tässä vaiheessa oli huoltoauton lähtöä siirretty jo pariin otteeseen.

Aamu saapui ja tuli tieto huollon matkaan pääsystä. Ahh helpottava tieto. Hanna ja Kartsa olivat matkalla Tukholmaan mistä ajourakkansa alkaisi.
Oli Kartsan kanssa sovittu jotta auttaisin ja ohjeistaisin parhaani mukaan nuortapariamme matkalla.
Kuten Kartsa tituleerasi Näpä toimii silminämme koto Suomessa.
Useita kertoja pidettiin yhteyttä ja tehtiin reitti suunnitelmaa. Oli tavallaan mukavaa, kun pysyi kokoajan kärryillä miten huollon matka etenee. Blogia huolto päivitti aktiivisesti. Sieltäkin sai mukavasti seurattua matkan kulkua.

Yllättävän nopeasti saapui tiistai ilta. Ensi yönä olisi siis lähtö kohti Helsinkiä. Ensimmäisen lapsenvahtivuoron oli saanut Olli ja Anne. He tuli meille illalla, joten Katja ehti viellä antaa viimeisimmät ohjeet miten toimia.
Kellon soidessa aamuyöllä reippaina ylös ja eikun matkaan. Mikko tuli hakemaan meitä tanssilavan pihalta. Hypättiin kyytiin ja matka alkoi... Eiku hups minähän unohdin silmälasit eteiseen, kun otin ne hetkeksi pois päästä ennen lähtöä. U-käännös ja lasit hakemaan.
No niin nyt se alkoi. Kaikkea rupateltiin matkalla ja todettiin Tuareg Rallye reissun oikeasti alkaneen.

Lentokentällä oltiin hyvissä ajoin. Joten ehti nauttimaan rauhassa klassiset matkajuomat. No taisi siinä ehtiä viellä toisetkin. Kello alkoi näyttämään koneeseen nousun aikaa. Ensimmäinen lento oli Helsinki-Oslo. Koneen laskeuduttua kävimme haukkaamassa aamiaista. ja odottelimme jatkolentoamme Oslo-Marrakesh. Tällä välin oli alkanut lumisade, joka hiukan viivästytti lentoa.
Lennon loppupuolella oli ikkunasta todella hyvät näkymät ja maisemia katsellessa kuluikin lennon loppu minuutit. Astuessani koneesta ulos tunsin lämpöisen ilman ja auringon. Hei nyt ollaan sitten Marokossa. Ensimmäisenä tuli täyttää maahansaapumisilmoitus.

Sitten oli jonottamisen aika. Kun olimme kaikki kolme saaneet passeihin leimat pääsimme ulos kentältä. Nappasimme taksin, joka oli hiukan yli hintainen, mutta silti edullinen verrattuna Suomeen. Hotelli oli ns. vanhan kaupungin reunalla.

Henkilökunta oli palvelualtista ja mukavaa. Veimme tavarat huoneisiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Jo pikku kävelyn jälkeen huomasi eron esim. Kreikkaan, Turkkiin tai vaikka Espaniaan ei ollut ruokapaikkoja joka kadun kulmassa. Käpyttelimme pienen matkaa ja tulimme ns. kaupungin uudenpuolen reunalle. Siellä huomasi katukiuvassa selkeän muutoksen. Oli erittäin paljon siistimpää ja selkeästi alueella asui varakkaampaa väkeä ja se oli keskittynyt enemmän turismiin.
Vastaan tuli ravintola. Nälkä kurni ja ei kyllä kauaa mietitty vaan suuntasimme sisään. Söimme ja katselimme ympärillemme hetken. Ruuan jälkeen alkoi väsy painamaan, joten suuntasimme kaupan kautta hotellille. Kello taisi olla vajaa yhdeksän kun uni tuli.
Mitenkäs se matka siitä jatkui selviää seuraavassa kirjoituksesa.

Maaliin!

12.03 lauantai

Viimeinen kisapäivä oli aikamoista vipinää ja vilskettä. Aamupala Zagorassa ja kisakuskit matkaan aamun ensimmäiselle siirtymälle, kohti lähtöä. Huollolla olikin siirrettävänä Mersun lisäksi myös kisan aloituspäivänä Ouarzazatesta käyttöön otettu vuokraDacia , näin Hannallekin lankesi ajovuoro ja vieläpä vuorenylitys varsin mutkaisia teitä!! Pienestä alkujännityksestä selvittyään Hanna kurvaili vuoristossa kuin vanha tekijä.

Matka sujui hyvin ja huolto ehti maalipäähän hyvissä ajoin ennen kuskeja, pystyttämään huoltoleirin ja laittamaan esille myös yhteistyökumppaneiden banderollit , onnistuimme kiilaamaan aivan maaliviivan tuntumaan jotta näkyvyys olisi maximaalinen  ;)

Vihdoin "voittajakulkue" saapui hotellin piha-alueelle ja yleinen hässäkkä oli valmis , järjestäjien streteot paukuttivat täysillä Rammstainia ja AC/DC:tä , jengi hihkui ja jorasi täysillä, kameramiehet/naiset räpsivät kuvia ja videokamerat surisivat. Luokkien voittajille jaettiin seppeleet ja kuohujuomapullot.

Aikalailla pian kun pihajuhlat olivat ohi , alkoi kiireellä huoltoauton pakkaaminen kotimatkaa varten.
Kamat autosta ulos , koneet kyytiin ja huoltotarvikkeilla tilkitseminen, pakkaaminen oli suoritettu varsin nopeasti ja koko porukka pääsi valmistautumaan illan palkintogaalaan.

Iltajuhlassa olikin varsin mukavaa olla Suomalainen , ensin lavalle, palkittavaksi, kutsuttiin päivän nopeimmat kuskit ja meidän Mikko pääsi nousemaan parrasvaloihin myös ;) Seuraavana olivat vuorossa kokonaiskisan voittajat , tällä kertaa lavalle kutsuttiin Reijo , New Comer luokan voittajan ominaisuudessa. Autojen proluokassa voittoa puolestaan juhli Lipposen tiimi. Hyvä Suomi!!!!

Aika pian juhlien jälkeen väki kävikin yöpuulle, kohtuullisen rankan kisaviikon uuvuttamana. Lepoa tarvittiinkin , sillä jo Sunnuntaiaamuna alkoi huoltoauton matka kohti kotia , Riston ja Katjan komennossa. Huoltotiimi kera Mikon puolestaan suuntasi kohti Marrakeshiä Reijon kyydillä.

kartsa

Merzoukasta takaisin Zagoraan

Aamu valkeni tuulisena ja kylmänä, mutta aurinko paistoi lupaavasti. Kimpsut ja kampsut oli pakattu jo varhain ja siirtymä päivän reitille sai alkaa. Siirtymä alkoi ainoastaan parin kilometrin päästä. Ensimmäisenä starttasi new commereista Reijo sitten Mikko ja viimeisenä side by sidet Risto ja Katja.

Närvät pelasivat varman päälle. Päivän strategia oli hakea aikakortti, tehdä lyhyt ajolenkki ja palata takaisin lähtöön. Perää piti säästää, jotta seuraavana päivänä vielä päästäisiin radalle. Luvassa olisi hyvä reitti, jonka molemmat Närvät halusivat kokea.

Huoltotiimi haki Närvät ja matka kohti Zagoraa sai alkaa. Närvistä kauniimpi puolisko pääsi kuorma-auton hyttiin. Risto sen sijaan sai matkata Mersun peräkontissa Kotaan tiukasti sidottuna 😂

Mikko ja Reijo olivatkin jo odottelemassa, kun päästiin Zagoran hotellin parkkipaikalle. Jotain pieniä murheita pojilla oli tankkauspisteen löytymisessä, mutta siitä huolimatta Reijo johtaa omaa luokkaansa ja Mikko on yhdeksäntenä.

Jälleen kerran oli aika kirjata porukka hotelliin sisään, pestä päivän pölyt pois, ynnätä päivän tapahtumat ja täyttää vatsat. Illallisen jälkeen kaikki olivatkin jo valmiita unten maille.

Dyyneillä rallailua

10.3.2016
Torstai on toivoa täynnä ja aamu valkeni kirkkaana ja kuulaana Merzougaan!
Luvassa kuskeille oli dyynien kiertelyä ja prätkäpojat pääsivät valloittamaan viimeisen kierroksen jälkeen kunnollisen kokoisen hiekkakasan, läheskään kaikki kuskit eivät osanneet vuorelle nousun tekniikkaa, vaan todella moni jäi jopa kymmenien metrien päähän huipusta, silloin piti sitten juosta tai paremminkin ryömiä jyrkkää hiekkamäkeä loppumatka viemään aikakorttia pisteelle.

Aamun ensimmäinen toimenpide huollolla oli lähteä tarkistamaan joko kylän parhaaseen , joskin ainoaan, huoltoasemaan olisi tullut polttoainetäydennystä, sillä eilen jo iltapäivästä siellä myytiin eiooota. Onneksi säiliöauto oli vieraillut ja kanisterit saatiin täytettyä huomista varten, muussa tapauksessa olisi edessä ollut vierailu naapurikylään , n. 60km päähän polttoainetta hakemaan.😠

Tänään oli huollolla helppo tilaisuus kuvata kuskeja tositoimissa , sillä lähdön jälkeen kuskit kiersivät jo edellämainittua vuorta neljä kierrosta, käyden aina leimaamassa aikakortin checkpointilla!! Kuvia lisäillään kunhan Näpä ehtii kortin sisällön siirtämään tietokoneelle talteen.

Päivän kulusta senverran että niin Mikko kuin Reijokin painoivat menemään kuin viitapirut, toisella vaan tukka enemmän hulmuten, eli vauhti on kyllä kohdillaan, molemmilla!! Tätä näppäillessä tulokset ovat vielä julkaisua vailla , mutta toivottavasti ehtivät ennenkuin juttu menee painoon 😂

Huomisen ohjelmassa onkin kuskeilla lähes sama reitti kuin toissapäivänä Zagorasta tullessa, eikä huollollakaan oikopolkua ole vaan n. 320 kertyy mesen mittariin lisäystä.

Ortf potukasta aamulla ensimmäisenä reitille singahtaa Reijo ja Mikko yrittää saada kollegan kiinni, lähtemällä perään vain pari minuuttia myöhemmin.

Remontinkorjuuta ja huoltohommia.

9.3 Keskiviikko?

Tänään reitit kulkivatkin aivan hotellin lähistöllä pyörien, ainoastaan aamun lähtö oli n. 15km päässä , josta kuskit suuntasivat takaisin kaupungin liepeille!
Lähtö tapahtui yhteislähtönä, luokittain! Kota oli tuttuun tapaan aamun ensimmäisessä ryhmässä, muiden sbs laitteiden ja autojen kanssa.
Lähtö tapahtui ja Risto , Katjan kanssa saivat heti hyvän vireen päälle, kadoten dyynistä aavikkoa näkymättömiin!! 😎 Muutama autokunta puolestaan otti lämmöt kohdilleen, niin kuskien kuin "lapiomiesten" osalta heti alussa, toiset jäivät jumiin heti ensimmäiseen dyyniin , toiset vasta seuraaviin!!!

Pyörien lähtö oli vuorossa puolentunnin kuluttua ja odottelimme Mikkoa lähtöön kuvattavaksi, Reijolla tänään kisan toinen vapaapäivä joten siviilipyörä oli taas ahkerassa käytössä.Juuri ennen Mikon  starttia Näpä soitti että vetarista murros murskaksi camelgrass puskaan, niinpä kota kolmivetoisena nilkuttaen kohti lähtöpaikkaa!! Mesestä perälauta auki, kota puoliksi laudalle ja ylös, akkupulttipyssy esiin ja ripustukset purkuun!!

Lopulta se oli vartin hitsi kun uusi vetari oli paikoillaan ja matka jatkui!! Huolto lähti siirtymään kohti päivän ainoata varsinaist huoltopaikkaa, jossa kuskit kävisivät kolme kertaa.
Aurinkoisessa säässä, dyynillä odotellessa kuvailimme myös muiden kisailijoiden tyylinäytteitä hiekassa ajamisessa! On muuten veikeä vekotin sellainen yamahan tonninen sbs, sekventiaalilootalla !! (Toim. huom.!! kartsakin tahtoo sellasen)

Kuvailun lomassa Näpä soitti että huollonremonttia olisi tarjolla, kota oli tullut dyynin ylityksestä alas, ensin nokalleen, siitä katolleen , ohikiitävän hetken pysyen  pystyssä varapyörän varassa ja pomppuloikalla takas pyörilleen!!! alastullessa napsahti molemmat alatukivarsien pultit poikki. Kuskit kuitenkin kunnossa, kiitos kunnon vöiden ja uusittujen turvakaarien. Hetki mietittiin vaihtoehtoja , miten saada uudet pultit toimitettua dyynin juureen , tielle kuitenkin matkaa n. 3,5-4 km, eikä mesen maasto-ominaisuudet välttämättä riitä. Ratkaisuksi muodostui että järjestäjien puheille, kertoen että tiimin laite hiven särki ja jos saadaan osat toimitettua voidaan laite ajaa ominvoimin pois eikä tarvitse odottaa iltaa ja jörjestäjen kyytiä.
Lupa pelastusoperaatioon saatiin ja apuun hälytettiin päivystävä vapaapäiväläinen, Reijo , kera pyörän!! Akkurälläkkä, uudet pultit yms. tarvikkeet reppuun, Näpältä kohteen koordinaatit ja pelastusoperaatio voi alkaa.

Huoltotiimi jäi odottamaan Mikkoa chekpointille , josko myös ktm tarvitsisi huoltoa, mikolla kuitenkin kaikki ok, ainoastaan bensaa huolto tyrkytti väkisin painoksi dyynikikkailuihin.
Eipä aikaakaan kun Kota saatiin turvallisesti "kotiutettua" ja pääsipä niin Reijo kuin Risto antamaan haastattelun tv kameroiden edessä, saas nähdä päätyykö kommentit lopulliseen youtube/tv versioon??

Hotellille saavuttuamme  tarkistimme vielä kodan perusteellisemmin mahdollisten muiden vaurioiden varalta, mutta tiimillä oli onnea kun materiaalivauriot jäivät kahteen tukivarrenpulttiin.
Kota on siis jälleen valmiina huomista dynerace päivää varten.

Myös Mikon pyörää huollettiin, parannettiin rakettien ja "hätäveden" kiinnityksiä että pysyvät röykytyksessä paremmin mukana. Sitten olikin jo iltaruokailun aika, jälleen perinteistä Marokkolaista syötävää runsaasti.
Kyllä uni varmasti maistuu koko tiimille , tuulisessa Marokon säässä vietetyn päivän jälkeen. Huomenna uudet höpinät 😁

Zagorasta Merzougaan

8.3.2016
Tänään olikin huollolla ja kuskeilla aikainen herätys koska Riston ja Katjan sekä huollon piti startata kohti päivän pätkää jo 06.30 , sillä siirtymä oli n.50km ja tiedossa oli että matkalle osuu tietyömaa!! Niin todella osuikin, lähes 40 km hiekkatietä, varsinaisen uuden tien vieressä!! Voitte vain kuvitella millainen pölypilvi tiestä nousi melko tyyneen aamuun eikä auringon nousu helpottanut tilannetta yhtään!! Perillle ehdittiin hyvissä ajoin ja kota tankattiin sillä matkaa oli edessä n. 180 km , eikä välitankkauspaikkaa tiedossa, sekin tiedettiin että huolto ei ehtisi perille ennen kuskeja sillä autolla ajeltavaa olisi edessä 260km.

Huoltotoimenpiteiden jälkeen Risto ja Katja saatiin matkaan ajallaan ja kun Mikon ja Reijon lähtöaikaan ei ollut kuin vajaa tunti, odotettiin myös heidät lähtöpaikalle, molemmille tankit täyteen , Mikon naviin uudet patterit , ajolasien puhdistus ja näin prätkäpojat olivat valmiit päivän etapille.

Huoltoauton nokka kohti Merzougaa, tiet olivat yllättävän hyväkuntoisia joten matkanteko kävi suht joutuisasti!! Lähestyttäessä kaupunkia  alkoi tienvarret olla täynnä erilaisia mainoskylttejä, löytyy kameliratsastuskeskus, jopa useita , mönkijävuokraamoita ja kait maastoautonkin saa vuokrattua helposti. Aivan kaupungin rajalla Reijo ajoi meitä vastaan , oli menossa tankille joten päätimme suunnistaa hotellille sillä arvelimme muiden jo siellä odottavan!! Mikon sieltä löysimmekin mutta Kota puuttui rivistä, mikolta kuulimme että lämpöongelmat matkalla olivat hidastuttaneet kotatiimin matkantekoa!! Eipä aikaakaan kun Risto soitti maalista että , apuva, polttoaine aivan loppu, ehkä parikolme desiä enää tankkien pohjalla. Lähdimme viemään ensiapupolttoainetta jotta kota saatiin ajettua huoltoasemalle, siellä saimme myös kaikki kanisterit täyteen.

Suunta kohti hotellia, La Gazelle Bleue:ta, joka olikin hivenen erilainen , millaiseen suomipoika ja tyttö on tottunut,  koko hotelli on rakennettu savesta ja oljista "muuraamalla" ja on todella upean näköinen, ehkäpä paras hotelli tällä retkellä!!! Huonekin on huiman hieno!!
Päivällinen tarjoiltiin pöytään , alkuruokana paikallista keittoa ja pääruuaksi mureaa ja todella kypsää umpilihaa kera vihannesten, njaminam!!! Jälkiruaksi vielä tuoreita hedelmiä, banaaneja ja appelsiinejä!! Miksi näitä ei tuoda Suomeen, koska ne lähikaupasta Suomessa saatavat eivät maistu läheskään samoilta????

Kuskit jälleen briiffissä ja ilta pimenee , varsin navakka tuuli puhaltaa mutta tuskin sentään hiekkamyrskyksi intoutuu!! Maisemat ovat upeita, hotellin takapihalta alkavat punertavahiekkaiset dyynit ja koko tiimi innolla odottaa huomista päivää, myös Torstaina on luvassa kuskeille upeita kokemuksia dyne racen muodossa, mutta niistä kinkereistä lisää sitten myöhemmin.

Päätän raporttini täältä tähän.

kartsa 🙋

Zagorasta aavikolle ja takaisin

7.3 Maanantai
Niinpä oli eilen "kirjailija" päästään pyörällä,liekö ollut auringonpistos vai mikä , kun kirjoitti eilisen matkan jatkuvan Merzougaan, ehei, eilispäivän retki päättyi Zagoraan ja vasta huomenna matka vie jo mainittuun Mertzougaan!!!

Tänään Reijolla olikin vapaapäivä, joten hän käytti ajan hyväksi lähtemällä liikkeelle siviilipyörällä , joka on myös matkassa mukana.

Mikko, Katja ja Risto puolestaan uhkuivat ajohaluja jo aamupalapöydässä, eikä aurinķo ehtinyt kovin korkealle kun kuskit pääsivät vallolleen. Kota  (riston ja katjan rzr) toimi tänään hyvin ja pääsivätpä he maistamaan dyyneillä kurvailua päivän aikana!! Ajo maistui eikä kelissäkään ollut moittimista, pieni "suunnistusvirhe" aiheutti muutamien salaisten chekpointtien missaamisen ja aikasakkoa tuli väkisinkin!

Mikolle ajo maistui ja hauskaa oli, reitti oli kierrettynä reiluun neljään tuntiin ilman ongelmia
Koko nelikko ehti tukikohtaan jo hyvissä ajoin, auringon vielä ollessa korkealla, joten huoltotoimille riitti hyvin aikaa!! Mikon pyörään vaihdettiin mm. suodatimet ja moottoriöljyt.

Kotaan käytiin hankkimassa puolestaan taustapeili, sivupeilit kun tärisevät niin ettei niistä paljon apua ole, muutakuin katsastuksessa.

Tuttuun tapaan illalla tankattiin runsaasti ruokaa ja kuskit vetäytyivät melko pian illan briefingin jälkeen yöpuulle, syytäkin on sillä Kotateam starttaa päivän huimiin seikkailuihin , huotoauto vanavedessään jo heti puoliseitsemän jälkeen. Pyöräpojilla lähtöaika reilu tunti myöhemmin.

Huolto  (kartsa) kävi vielä autolla äsken tarkistamassa puhelinten lataustilanteen ja laittamassa kameran laatinkiin. Koitetaan huomenillalla taas päivitellä tilannetta, kunhan majoitus ja ruokailu  on saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä ja jos netti toimisi vähän  notkeammin??

huoltoa ja kisan aloitus

Lauantaipäivä olikin yhtä lentoa kun laitettiin kalustoa kuntoon, teippejä paikoilleen ja navigointivehkeet iskuun. Iltapäivällä olikin vuorossa sitten ilmoittautumiset ja rekisteröityminen kisaorganisaation kirjoihin, paljon saatiin lippuja, lappuja ja planketteja, koko viikoksi majoitukset/ruuat/ajo-ohjeet joka päivälle ymsyms.
klo 20 oli ruokailun aika,  hyvää oli ja riittävästi. Ensimmäinen briefing pidettiin ruokailun jälkeen ja osalla porukasta alkoi luomi painaa rankan päivän päätteeksi! Onneksi päästiin  kohtuu pian yöunille ja keräämään voimia varsinaiseen koitokseen.

Sunnuntaiaamu valkeni varsin viileänä ja se saikin monet kuskit miettimään aamupäivän vaatetusta reitille! Ensimmäisinä matkaan ampaisivat Risto ja Katja, eikä Mikon ja Reijon tarvinnut kovin kauaa lähtöalueella jännittää, vaan hekin pääsivät matkaan ennen kymmentä!! Huollolla oli selkeä suunnitelma siirtyä CP ykköselle ottamaan kuskit vastaan aamun ensimmäiseltä, 50km "pätkältä" , Tiimistä sinne ensimmäisinä kuitenkin saapuivat Mikko ja Reijo ja heiltä kuultiin että Näpälän ryhmällä oli yläpallonivel pettänyt kivikoissa, hetkenaikaa oli epätietoisuutta minne järjestäjien kyyti heidät toimittaa yli 20km tiettömän taipaleen takaa, mutta sitten saatiin tieto että järjestäjien autolla on myös maastoauto hinauksessa ja lyhin reitti tienvarteen johti lähelle prologin "maalia" , joten mesen nokka kohti oletettua paikkaa ja vain 5min ennen perille pääsyä Näpä soitti kysyäkseen missä ollaan!!  "pelastusajoneuvon" kuljettaja ihmetellen kommentoi kyseessä olevan oikea pikahuolto, sillä ennenkuin Kota oli nostettu nosturilla alas , olivat pukit ja suurin osa työkaluista jo esillä autosta.

Remontti sujui ilman isompia ongelmia ja kota saatiin ajettua auton kyytiin ja matka seuraavaan tukikohtaa, Merzougaan, voi alkaa! Tällä matkalla sitten jo ylitettiin varsin messevä vuorijono ja aikaa n.120 km matkaan kului yli kaksi ja puoli tuntia! !

Perille päästyämme huoltoleirille oli jo katsottuna paikka ja illan hämärtyessä tehtiin , niin pyöriin kuin rzr:ään tankkaus ym. huoltoa , aamua varten valmiiksi.

Huonenna onkin  ohjelmassa lenkki Merzougasta käsin ja kuljettajat jo innoissaan odottelevat uutta ajopäivää.

Nyt on päivällinen syötynä ja illan priiffinkikin pidettynä joten on aika laittaa umpiot kiinni ja valmistautua huomisiin koitoksiin!!.

Koko tiimi koossa

Perjantai aamu valkeni aurinkoisena. Aamupala nautittiin pöytään tarjoiltuna. Pienen kävelylenkin jälkeen matka saikin jo jatkua Mideltistä kohti Quartsazataa. Viimeinen matkapäivä oli edessä ja sitten koko tiimi olisikin koossa.

Alkumatkasta poikkesimme tutkailemaan fossiileja ja erilaisista kivistä tehtyjä esineitä. Löytyipä sieltäpieni matkamuistokin kotiin.Siitä matka jatkui kohti vuoria. Vuorten ylityksessä kakkos ja kolmos vaihde tuli kuskille tutuiksi. Onneksi vuoret eivät olleet aivan valtavia, joten ylityksestä selvisimme mainiosti.

Päästyämme ylös vuorelle päätimme pitää pienen jalottelutauon. Siinä ihmetellessä upeita maisemia, jostain pienestä kivimajasta tuli paikallinen berberi ulos ja alkoi esitellä meille tekemiään "heinä" kameleita. Ystävällisen kohtaamisen jälkeen jatkoimme matkaa ylöspäin.

Boumalnedalesissa pidimme ruokapaussin ja söimme kana couscousia. Taukopaikasta matkaa oli vielä 170 kilometriä määränpäähämme. Illan hämärtyessä olimme perillä Quartzazatessa. Huoltotiimi sai mahtavan vastaanoton. Nyt koko tiimi oli koossa Näpä, Katja, Mikko, Reijo, Kartsa ja Hanna.

Kuulumisia ja kokemuksia vaihdettiin, naurettiin , käytiin syömässä ja sitten kaikki olivatkin jo valmiita yöpuulle.

Marrakech

Mites se menikään? Ai niin selviää seuraavassa päivityksessä taidettiin luvata eilen.
Se nukkuminen, no ei sitä ihan osaa nukkua kun menee ajoissa sänkyyn. Uni tuli kyllä hyvin, mutta Katja heräsi 4.40 jälkeen ja totesi heräävänsä tähän aikaan työaamuina. Eipä siinä kyljen kääntö ja uni tuli takaisin. Seuraavaksi heräsi allekirjoittanut 5.00. nukuttu oli jo yhdeksän tuntia ja ei sitä terve ihminen kauempaa nukukkaan. Katja heräsi lopullisesti 6.30. Viereisessä huoneessa Mikko sai mukavan herätyksen 5.28 alkoi moskeijan kutsuhuudot. Eipä se Mikkokaan enää sen jälkeen kunnolla nukkunut.
Seurailtiin kuinka aurinko nousi vuorten takaa uuteen aamuun. Tämän jälkeen pötsi kertoi haluavansa aamiasta. Ja se oli oikein hyvä. Marokkolaiseen tyyliin oli paljon erinlaista makeaa herkkua tarjola.
Aamiaisen jälkeen käynti huoneissa ja paremmat kengät jalkaan, sillä oli aikomus kävellä katselemassa paikallista menoa.
Suuntasin respan tiskille mielessä jospa heiltä saisi vinkkejä paikallisten puhelin liittymien hankintaan. Respassa näytettiin mitä on asiakaspalvelu. He kysyvät mitä tarvitsen ja käskivät istua sohvalle odottamaan. Hotellin työntekijä kipaisi hakemaan liittymät. Pikkasen tarkennusta että tarvitsen kuusi sim-korttia ja latauslipukkeet. Kaveri totesi että menee viisi minuuttia. Eipä mennyt pari minuuttia ja meillä oli kädessä kuusi liittymää latauslipukkeineen. Onneksi henkilökunta on erittäin palvelualtista, sillä korteissa luki arabiaksi ja ranskaksi ohjeet miten homma toimii. Pikainen käyttökoulutus ja niin oltiin Meditell verkossa. Voin kyllä suositella Mogador Express Bab Doukkala hotellia. Hinta laatusuhde on o.k .

Nokka ovesta ulos ja töppöstä toisen eteen. Ohitimme ns. ei niin vauraan alueen ja saavuimme Marrakech:n uudelle puolelle. Oli selkeä ero alueilla ei tarvinnut miettiä missä on.
Paikkojen katselua ja käpyttelyä.

Jonkin näköisessä puutarhassa poikettiin. Oli erinlaisia kaktuksia, palmuja, kukkia ja muuta kasvillisuutta.

Pokettiin välillä syömään ja nauttimaan virvoittavaa juomaa.

Löytyi ostoskeskuskin.

Tällainen näkymä oli keskuksen katto terassilta.

Myös Medina puolella eli vanhassakaupungissa käytiin. Löytyi esim paikallinen mopokorjaamo.
Illalla hengailtiin hotellilla nautittiin hyvää ruokaa ja valmistauduttiin perjantain siirtymään.

Niin juu nähtiin paikallinen autopesupalvelukin. Hieman on eri meininki kuin tukijallamme Wash Kingillä

Seuraavaa päivitystä pukkaa jahka ollaan taas netin vierellä.

Terkuin Näpä

Marokon tulli , Armanin jalanjäljillä.

To 3.3

Kuten otsikosta jo näkyy , seitsemäntenä matkapäivänä teemana oli tositeeveen realitysarjat !!  Aamulla herättiin laivassa kellon soittoon, katseltiin hetki maisemia saavuttaessa kohti satamaa . Laivasta ulospääsy kävi vaivattomasti , olimmehan kolmansina jonossa edellisiltaisen tulliselvittelyn ansiosta!! Satamassa nopea pysähdys poliisien puheille ja heiltä neuvot tulevaan "rajakahakkaan" , Melillassakaan ei ole turhaan panostettu liikenne merkkeihin, onneksi muutama sentäs sieltätäältä löytyi , joten päädyimme mekin Marokon puolelle vievään jonoon.

Marokkoon pääsyä odotellessa ehdimme seuraamaan kuinka kova kuhina rajan yli molempiin suuntin kävi, marokkolaiset, pääasiassa naiset käyvät Espanjan puolelta ostamassa kaikkea mahdollista tavaraa torille myyntiin , vessapaperia, elintarvikkeita , peittoja yms.
Varsinkin naiset kulkivat selät kyyryssä hirvittävien lastien kanssa, kovin oli köyhän ja kurjan näköistä porukkaa ja paljon.

Jono mateli ja noin tunnin kuluttua olimme passintarkastajan kopilla, leimat niihin, virkailija puhui sujuvaa englantia ja neuvoi hakemaan carnetiin leimat seuraavalta kopilta, helpommin sanottu kuin tehty, auto parkkiin , ovet lukkoon ja jonoon, en jaksa tässä nyt seikkaperäisesti koko n. kahden tunnin operaatiota selittää, mutta tarvittiin neljällä eri kopilla juokseminen ja seitsemän eri virkailijaa, mutta onpahan ny leimoja papereissa.

Rajalta otettiin suunta kohti Nadoria, aluksi paperikartan avulla kun montanaan ( navigaattori) ei ollut pattereita, hiukan oli hakuammuntaa ajo aluksi , joten huoltoasemalta kysymään pattereita, siellä ei ollut mutta maukkaan kupillisen marokkolaista kahvia sieltä sai, sekä ohjeet että n. parin sadan metrin päässä olisi kauppa, noh, sinne oli puoltoista kilometriä mutta patterit saatiin ja ajo alkoi sujumaa ilman isompia pysähdyksiä.

Guercifin lähistöllä pidettiin ensimmäinen pidempi jaloittelutauko  ja Hanna ehti kuvailemaankin.
Tauon jälkeen suunta N15 tielle , joka vie Mideltin lähistölle, josta olimme varanneet majoituksen. Tiet ovat kohtuullisen kelvollisia vaikkakin aika karkeapintaisia ja siltakohdilla oli pakko jarruttaa koska heitot saattoivat olla melkoisia ja olivatkin.

Atlasvuoriston reunaa kun ajeltiin niin maisemat muttuivat  kohtuullisen karuiksi, kuivuneita joenuomia , ei juurikaan kasvillisuutta  ei kyliä , ei taloja!!

Liikenteessä nähtiin jos jonkinlaista kulkinetta , aaseista kameleihin , ylikuormatusta mersusta hytittömään traktoriin , jolla matkusti sujuvasti neljä ihmistä. Varsinkin pakettiautojen katoilla nähtiin mitä erikoisempia kuormia, heinää, ihmisiä ja olipa eräällä sankarilla aituksessa katontäydeltä lampaita!!

Kyseisellä alueella eläminen on kovin köyhää ja karua. Miten ne pysyy siellä hengissä??

Missourin jälkeen tiekin parani ja nopeus hivenen nousi, toiveissa oli ehtiä edes yhtenä reissupäivänä hotellille päivänvalossa, niin vaan haaveeksi jäi sekin, aurinko suorastaan putosi horisontin taa ja pimeys oli tosiasia, jälleen kerran.
Hotellilla odotti erinomainen palvelu,ensin ohjattiin istumaan mukavaan sohvaan ja minttuteetä tarjottiin välittömästi! Myös ruokaa oli tarjolla, alkuruokana jotain keittoa ja pääruuaksi mehukasta kanaa, jälkiruokaakin saimme lettujen muodossa sekä tietysti  pari virkistävää ja elintoiminnot palauttavaa juomaa!!

Aika mennä yöpuulle, perjantaille varattuna vielä noin samanmittainen ajorupeama , 400 km , sitten pitäisi olla kisapaikalla.

Mikko ja Närvät matkaan.

No siitä se sitten lähti. Kello 1.00 Mikko poimi Närvät kyytiin Tortinmäen tanssilavalta.
Ajeltiin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Aikaa oli varattu reilusti, sillä mielummin aikaisin kun myöhässä. No kentällä odoteltiin ja pitihän sitä nauttia klassiset lähtöjuomat.
Ensin lennettiin Osloon jossa koneen vaihto. Siitä sitten Marrakech päämääräksi.

Lento saapui kentälle ja ei muuta kun jonoon. Pientä jonottelua (noin tunti) passitarkastukseen.
Sitten napattiin taksi ja paineltiin hotellille. Mikkoa ihmetytti miten taksikuski voi ajella nahkatakki päällä, kun meillä on kuuma t-paidalla. lämpöä oli 27 astetta. Matkalla naureskeltiin paikallista liikennekulttuuria. Meno on aika vapaata, mutta kaipa tuohon tottuu.

Hotellille tultiin ja hoidettiin sisään tsekkaus. Mogador Expres Bab Doukkala oli valkattu hotelliksi.
Hotelli oli o.k ja henkilökunnan kanssa pärjättiin hyvin englanniksi.

Lähdimme pikku kävelylle katselemaan kulmia sekä hakemaan ruokapaikkaa.
Hetken käveltyämme tulimme siihen tulokseen, että täällä on ruokapaikkoja huomattavasti harvemmassa verrattuna esimerkiksi Turkkiin.
No tuli yksi paikka vastaan ja sinne mentiin syömään, sillä alkoi jo huikomaan.
Siinä istuskeltiin ja jutusteltiin. Tultiin siihen tulokseen, että suuntaamme ruokailun jälkeen kaupan kautta hotelliin. sillä alkoi jo päivän reissu painamaan.

Hotellille tultiin. Pikainen tsekkaus wifin välityksellä s-posteihin jne. Tämän jälkeen yöunille.
No joo kuinkas pitkään sitä sitten nukuttiinkaan...
Se selviää seuraavassa päivityksessä.

Terkuin
Näpä

Almeriaan

Keskiviikko 2.3

Aamu alkoi jälleen edellistä lämpimämpänä ja aurinkoisempana, Castello de la Planassa herättiin ja rannalla käytiin katselemassa auringon nousua. Aamupalalla oli ruuhkaa kun ranskikset rynnivät ja tunkivat joka paikkaan!!!!

Ajo maistui ja tiet sekä keli erinomaisia, n. 300 km ajon jälkeen  pidettiin pidempi paussi Murciassa, järjettömän kokoisessa kauppakeskuksessa , jossa useita kymmeniä kauppoja sekä ravitsemusliikkeitä, kartanlukija meinasi vallan seota kauppojen laatuun ja määrään, ainoastaan ikeassa ei poikettu!!!

Tauon jälkeen suunnattiinkin sitten viimeiselle etapille Euroopan mantereella, n. 80 kilometriä ennen Almeriaa poikettiin vielä tankkaamaan auto shell huoltamolle ja siellä olikin palvelutankkaus kun "kaupantäti" syöksyi ulos tankkaamaan autoa, myös erinomaiset  automaattikahvit juotiin että jaksaa vielä loppurykäisyn.

Tullissa oli vähän jännää kun tullimies osasi englantia yhtäpaljon kuin minä (kartsa) espanjaa!!! Jokatapauksessa leimoja lyötiin, tosin meinasivat että Suomen päässä oli virkailija irrottanut väärän sivun, katsotaan miten Marokon puolella vastaavassa tilanteessa mahtaa käydä.

Kohta lautan portit aukeavat ja päivitykset tältä ryhmältä harvenevat , ollaan ainoastaan hotellien wifin varassa, mutta pysykää kanavillamme ;)

Kylmästä lämpimään.

Tiistai 1.3

Herättyämme tiistaiaamuun Setessä aurinko paistoi mutta tuuli ei ollut tyyntynyt yhtään.
Aamurutiinit hoidettuamme olikin aika startata auto ja  jatkaa kohti Almeriaa , olihan kilometrejä jäljellä vielä reilu tuhat.Keskusvalvomo oli taas valvonut ja suunnitellut meille mahtavaa reittiä. Muutaman kilometrin päässä kaupungista reittimme vei ihan rantaan ja kun parkkitilaakin oli niin poikkesimme keräilemään matkaan, muutamat rannalle huuhtoutuneet simpukankuoret.

Aika pian pysähtymisen jälkeen päätetiin poiketa suunnitellulta reitiltä ja eiku rampista motarille , nokka kohti rajaa että saadaan taas maisema vaihtumaan. Rajasta kun päästiin yli niin uskomatonta mutta totta , aurinko alkoi kuumottaa ja oli kevennettävä vaatetusta.
Matka jatkui reippaasti hyväkuntoisia teitä pitkin , pieniä jaloittelutaukoja pidettiin aika ajoin.

Huhupuheiden mukaan Barcelonan kehätien varressa olisi oivallinen shell pitstop jossa saataisiin autokin helposti tankattua, syytäkin oli koska valo syttyi hetkeä ennen ramppia!! Noh, siellä ilmeisesti oli ollut joskus shell, nyt repsoll. Eiku sisältä kyselemään josko joku tietäis?? Kielimuuri oli aikalailla jyrkähkö, nuori miesmyyjä kyllä tunnisti sanan shell ja sitten alkoi senmaailman selitys, Espanjaksi, että Mertarantakin jäisi auttamattomasti hopealle.Onneksi apuun riensi vanhempi naishenkilö joka tiesi missä shell sijaitsee, lopulta saatiin paperille raapustettua kartta (pätkä motaria kumpaankin suuntaa, pari ramppia ja seitsemän liikenneympyrää) ja tadaa, siellähän shell olikin!!

Matka jatkui Tarragonan ohi kohti etelää , melko pian Tarragonan ohitettuamme vaihdoimme motarilta , ensin A-7 tielle ja siitä vielä N-tietä välimeren rantoja myötäillen.
Kartalta katsottiin että Carles de la Rapita voisi olla sen kokoinen kylä että ruokaa saadaan, kyllähän kylä oli kohtuullisen kokoinen, mutta lähes kokonaan suljettu, talvi kun on!!
Eipä mitn, vähän käveltiin keskustaa ympäri ja syötiin eväitä, joita mukana oli.

Kartalta seuraava isompi paikka silmäilyyn ja tienpäälle , näin päädyimme Castello de la Planaan yöksi.