Tiimin järjestämät Ystävänpäivä pöristelyt ajettiin viime lauantaina Loimaan Metsämaalla. Metsämaan metsäajo Oy:n maille oli Viitasen Jouni yhdessä Mattilan Markun kanssa loihtinut aivan huikean peltojääradan.
Ajot oli ilmoitettu alkaviksi yhdentoista hujakoilla, mutta kuten arvata saattaa niin ensimmäinen auto starttasi meidän pihasta kohti Metsämaata jo hiukan aamukasin jälkeen. Auto oli lastattu viidellä mönkkärillä ja buffan grillikamoilla. Seuraava satsi lähti tunnin viiveellä, sillä tulevaisuuden kuskit eivät ole vielä niin ripeitä toimissaan ja ehkä mutsin silmissä painoi liki yö-yhteen mennyt vohvelitaikinoiden vatkaus. Tuli aiemmin viikolla luvattua yhdessä muun hameväen kanssa, että jotain herkkuakin pitää kaffen kanssa olla tarjolla ystävänpäivän kunniaksi.
Paikalle oli kertynyt mukavasti kuskeja, niin isompia kuin pienempiäkin. Oli autoja, crossipyöriä, crossimönkkäreitä sekä nelikkoja. Saaran ja Tarun kanssa laitettiin buffetti toimintavalmiuteen ja aloitettiin kaffen keitto. Väkeä virtasi tasaisesti tankkaamaan itseään sitä mukaa, kun grillimakkaran ja vohveleiden tuoksu levisi ihmisjoukon keskuuteen. Aurinko ei kauheasti näyttäytynyt, mutta se ei menoa haitannut.
Muksut ajelivat lastenradalla ja välillä kävivät lumipenkassa peuhaamassa. Lämmin mehu maistui eikä lumen kastelemat vaatteet paljoa haitanneet.
Aika ajoin kun kerkesin radalle päin vilkuilemaan oli siellä huomattavissa jonkin verran kilvoitteluakin ja toisinaan radan mutkat peittyi sankasta voimasavusta Kilin ja Krossin paahtaessa rataa ympäri kerta toisensa jälkeen....kunnes leikki loppui kesken kalustovaurioon. Joku tyyppi kippasi mönkkärinsäkin niin, että kuski penkkeineen mätkähti penkan päälle, mutta onneksi meni niin pehmeästi (tai ainakin siltä näytti kauempaa katsottuna) ettei mustelmia kummempaa vahinkoa sattunut. Kuskit näyttivät hyväntuulisilta, joten mukavaa taisi olla. Ja kuten ystävänpäivään kuuluu niin voisin todeta, että taisi siellä pellolla olla myös hiukan: Love is in the air.
Aika kului siivillä ja useamman tunnin ajamisen jälkeen alkoi porukka pikkuhiljaa pakkailla kamojaan kasaan ja tekemään lähtöä kotiin. Kello näytti puolta kuutta, kun me olimme saaneet omat kamat autoon ja lähdimme kotia kohti. Ja pitihän se rata käydä ajamassa läpi Pajeron kanssa...onneksi oli meijän perheen minimuijat kyydissä niin pysyi mamman kaasujalkakin kurissa.
Kaiken kaikkiaan mukava päivä ja hyvä tapahtuma. Vaikka takki oli aivan tyhjä kun ehtoosta kotiin pääsi niin silti nää tapahtumat on vaan se juttu!!
Talvilomaterkkusin: Katja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti